Kuppi kaakaota

Ulkona satoi lunta. Lunta, lunta, lunta. Valkoiset hiutaleet putosivat pipoon. Valkoiset hiutaleet putosivat lapasiin. Pikkuinen tömisteli lumessa. Tömps, tömps, tömps. Posket olivat punaiset kuin omenat. Nenä oli kylmä kuin jääpala. Sormenpäät pistelivät. Varpaat olivat nukahtaneet. Nyt oli aika mennä sisälle. Kotona odotti jotain lämmintä. Jotain hyvää. Jotain ihan ihanaa.

Eteisessä oli lämmin. Ilma tuoksui kodilta ja teeltä. Pipo pois, lapaset pois, saappaat pois. Plöf, plöf, plöf. Lumi suli matolla pieniksi kiiltäviksi lammikoiksi. Äiti sanoi: 'Tule sisään, pikkuinen.' Pikkuinen käveli varpaillaan keittiöön. Lamppu loisti pehmeästi. Pehmeästi, pehmeästi, pehmeästi. Kaikki tuntui rauhalliselta. Kaikki tuntui turvalliselta.

Keittiössä oli pieni kattila liedellä. Liesi kuiskasi hiljaa. Pyss, pyss, pyss. Äiti kaatoi maitoa. Klok, klok, klok. Maito lämpeni ja pehmeni. Sitten tuli kaakaojauhe. Pöfh, pieni pilvi. Äiti hämmensi lusikalla. Pyör, pyör, pyör. Kaakao muuttui ruskeaksi kuin karhu. Se tuoksui niin hyvältä. Makealta ja lämpimältä ja pehmeältä.

Pöydällä oli pieni kuppi. Se oli sininen ja siinä oli valkoisia pilkkuja. Se oli juuri sopivan pieni. Sopiva, sopiva, sopiva. Äiti kaatoi siihen lämpimän kaakaon. Plop, plop, plop. Sitten tuli kaikkein paras. Pieni vaahtokarkki. Pieni, valkoinen ja pyöreä. Se kellui pinnalla kuin pilvi. Pikkuinen hymyili leveästi. Kaakaota, jossa on pilvi päällä! Ihan oma pilvi.

Pikkuinen istahti tuolille pehmeällä tyynyllä. Tuoli kömpi vähän lähemmäs pöytää. Krap, krap, krap. Kuppi oli pieni ja lämmin. Kaksi pientä kättä piti siitä kiinni. Yksi käsi, toinen käsi. Lämpö hiipi sormiin. Jääkylmät sormet lämpenivät taas. Hitaasti, hitaasti, hitaasti. Vähän kutitti. Miten ihanalta se tuntui. Ihanalta kuin halaus.

Pikkuinen katsoi kuppiin. Höyry pyöri pieninä liikkeinä. Pyör, pyör, pyör. Se nousi ohuina lankoina. Se tanssi nenää kohti. Pusu, sanoi höyry. Se oli lämmin ja makea. Se kutitti nenänpäätä. Vaahtokarkki keinui hieman. Se oli kuin pieni vene ruskealla järvellä. Hei, pikku vene. Mihin sinä purjehdit tänä iltana?

Vaahtokarkki alkoi pehmetä. Sen reunat muuttuivat pyöreiksi ja kiiltäviksi. Hitaasti, hitaasti, hitaasti. Se suli kaakaoon. Siitä tuli valkoinen pilvi keskelle. Pehmeää, pehmeää, pehmeää. Pikkuinen katsoi suurin silmin. Äiti istui viereen. 'Se sulaa,' kuiskasi pikkuinen. 'Kyllä, pikkuinen,' sanoi äiti ja hymyili. 'Niin kaakaosta tulee oikein hyvää.'

Nyt oli ensimmäisen kulauksen aika. Pikkuinen puhalsi ensin. Puh, puh, puh. Pieniä aaltoja kaakaojärvellä. Aalto, aalto, aalto. Sitten pikkuinen kallisti kuppia pehmeästi. Pieni kulaus. Hörp, hörp, hörp. Makeaa ja lämmintä kaakaota suussa. Lämpö valui kurkkuun. Se valui vatsaan. Vatsa sanoi: 'Ah, niin hyvää.' Pikkuinen hymyili taas. Se oli paras ilta.