Tähtikolikot

Eräänä pehmeänä iltana pieni tyttö nimeltä Elsa käveli niityn poikki. Aurinko laski kukkuloiden taakse, ja taivas hehkui vaaleanpunaisena ja kultaisena. Sylissään hän kantoi pientä myttyä: siinä oli lämmin leipä, pehmeät lapaset, pehmeä huivi ja pieni villamyssy. 'Kenetköhän minä tänä iltana tapaan,' kuiskasi Elsa ja hymyili.

Pian hän tapasi väsyneen kulkijan, joka sanoi: 'Minulla on kova nälkä.' Elsa ojensi hänelle lämpimän leipänsä, ja kulkija hymyili: 'Kiitos, kiltti pieni tyttö.' Vähän kauempana seisoi pieni poika, joka värisi viileässä iltailmassa. Elsa riisui pehmeät lapasensa ja antoi ne pojalle. 'Kiitos,' kuiskasi poika, ja hänen pienet kätensä lämpenivät taas.

Polun varrella istui pieni tyttö ilman huivia. Elsa kietoi oman pehmeän huivinsa tytön harteille. 'Onpa lämmin,' kuiskasi tyttö. Kauempana seisoi pikkuruinen lapsi paljain päin illan kylmyydessä. Elsa otti pienen villamyssynsä ja asetti sen varovasti lapsen päähän. Hänen myttynsä oli nyt tyhjä, mutta hänen sydämensä oli täynnä.