Pilvilampaat jotka laskivat itsensä

Korkealla maailman yllä, missä taivas on kuin pehmeä peitto, asuvat pilvilampaat. Ne ovat pyöreitä ja valkoisia ja aivan hiljaisia. Joka ilta ne purjehtivat kattojen ja metsien yli. Ne auttavat lapsia nukahtamaan. Lapset katsovat ulos ikkunasta. He laskevat pilvilampaita, yksi, kaksi, kolme. Sitten silmät käyvät raskaiksi. Sitten tyynyt tuntuvat pehmeiltä. Sitten lapset nukahtavat.

Tänä iltana taivas on aivan hiljainen. Kuu loistaa suurena ja pyöreänä. Pilvilampaat katselevat alas taloja kohti. Yksikään ikkuna ei pala. Yksikään lapsi ei istu sängyssään. 'Kaikki nukkuvat jo,' kuiskaa pieni pilvilammas. 'Kukaan ei laske meitä tänä iltana.' Toiset pilvilampaat katsovat toisiaan. Ne tulevat aivan hiljaisiksi. Mitä niiden pitäisi nyt tehdä? Tuuli kuiskaa pehmeästi niiden turkissa.

'Mitä me nyt teemme?' kysyy pilvilammas, jolla on vaaleanpunaiset posket. 'Mehän olemme sitä varten, että meitä lasketaan.' Pilvilampaat kelluvat hitaasti pitkässä, mutkittelevassa jonossa. Tuuli kuiskaa pehmeästi niiden välissä. Kukaan ei tiedä mitä tehdä. Kaikki katsovat samaan suuntaan. Sitten ne työntävät toisiaan varovasti kohti lauman vanhinta. 'Hän tietää varmasti,' ne kuiskaavat. 'Hän tietää aina.'

Vanhin on iso valkoinen lammas nimeltä Lumisade. Sen turkki on pehmeä kuin ensilumi. Sen silmät ovat ystävälliset ja hieman väsyneet. Se on laskenut lapsia tuhansia ja tuhansia öitä. Se osaa kaikki unilukunsa ulkoa. Lumisade hymyilee hieman. 'Yksikään lapsi ei laske tänä iltana,' se sanoo rauhallisesti. 'Sitten teemme sen itse. Sitten laskemme itse itsemme, yksi pilvilammas kerrallaan.'

Lumisade hengittää syvään. Se katsoo ensimmäistä pientä lammasta. 'Yksi pilvilammas,' se sanoo pehmeästi ja rauhallisesti. Pieni lammas haukottelee suuresti. Niin suuresti, että koko keho hieman tärisee. Se sulkee silmänsä ja alkaa vajota, hitaasti, hitaasti. Se liukuu alas ilman halki kuin höyhen. Kuu hymyilee sille. Maassa odottaa vihreä kumpu.

Lumisade katsoo seuraavaa lammasta. 'Kaksi pilvilammasta,' se sanoo samalla pehmeällä äänellä. Sekin haukottelee, suuresti ja pitkään. Se sulkee silmänsä ja alkaa liukua alas. Se on kuin pieni höyhen tuulessa. Hitaasti, hitaasti se vajoaa kohti maata. Se laskeutuu aivan ensimmäisen viereen. Ne makaavat tiiviisti vierekkäin. Kaikki on niin hiljaista. Vain kuu loistaa.

'Kolme pilvilammasta,' kuiskaa Lumisade. Vielä yksi lammas haukottelee ja sulkee silmänsä. Se vajoaa pehmeästi alas kohti kumpua. Kummulla makaa jo kaksi lammasta. Ne ovat tiiviisti vierekkäin pehmeässä ruohossa. Kolmas lammas käpertyy muiden viereen. Se huokaisee onnellisena. Ne tuoksuvat sateelta ja tähdiltä ja unelta. Kaikki on niin hiljaista. Edes oksa ei liiku.