Inari-kettu punaisen portin luona

Hiljaisen metsän reunalla seisoi portti. Portti oli punainen. Punaisin punainen. Sen nimi oli torii. Portin alla istui pieni valkoinen kettu. Sen nimi oli Yuki. Hiljaa, hiljaa hän istui siellä. Hän vartioi metsää. Hän vartioi polkua. Hän vartioi kaikkia ohikulkijoita.

Yuki oli kitsune. Se on kettu Japanista. Pieni metsänhenki. Hän oli valkoinen kuin lumi. Korvat olivat terävät. Häntä oli pitkä ja pehmeä. Hämärässä häntä hohti vähän, vähän. Kuin pieni lamppu. Mutta aamulla hän oli vain tavallinen valkoinen kettu. Pieni vartija punaisen portin luona.

Aurinko nousi. Se oli pyöreä ja keltainen. Yuki räpytti silmiään. Hän haukotteli pienen haukotuksen. Sitten hän istui suoraan. Vartija istuu aina suoraan. Hän heilautti häntäänsä vähän. Se oli hänen huomenensa aamulle. Hyvää huomenta, aurinko. Hyvää huomenta, portti. Hyvää huomenta, metsä.

Pian polulle tuli joku. Se oli pieni tyttö. Hänen nimensä oli Hana. Hanalla oli pieni kulho riisiä. Valkoista riisiä. Lämmintä riisiä. Hän kulki hitaasti kiviä pitkin. Hän asetti kulhon portin lähelle. Hän kumarsi syvään. Hiljaa, hiljaa. Sitten hän hymyili Yukille.

'Hyvää huomenta, pieni kettu', sanoi Hana pehmeästi. Yuki ei sanonut mitään. Ketut eivät puhu sanoilla. Mutta hän kumarsi päätään. Se oli hänen kiitoksensa. Hana naurahti pienesti. Sitten hän kääntyi ja lähti. Pois, pois. Puiden lomaan. Yuki katsoi riisiä. Hän ei koskenut siihen. Se oli lahja. Lahjat saavat olla.

Aurinko kiipesi korkeammalle. Metsä oli hiljainen. Pieni tuuli tuli. Se nosti muutaman lehden. Se nosti Yukin turkkia. Hän sulki silmänsä hetkeksi. Ei nukkua. Vain tuntea. Tuuli tuoksui mäntyä. Tuuli tuoksui sammalta. Tuuli tuoksui lämmintä riisiä. Hiljaa, hiljaa.

Sitten tuli toinen. Pieni poika. Hänen nimensä oli Ren. Ren juoksi vähän. Hän pysähtyi. Hän juoksi taas. Kädessään hän piti jotakin. Pientä puupalaa. Se oli omamori. Pieni puinen suoja. Se oli pudonnut polulle. Ren oli löytänyt sen. Nyt hän aikoi viedä sen takaisin.

Ren pysähtyi portille. Hän oli vähän hengästynyt. Hän katsoi Yukia. Yuki katsoi Reniä. 'Löysin tämän', kuiskasi Ren. 'Se ei saa olla ulkona.' Hän asetti puupalan pienelle hyllylle portin viereen. Hän kumarsi. Pienen kumarruksen. Yuki kumarsi päätään takaisin. Kiitos, sanoi hänen päänsä. Kiltti poika.

Ren juoksi taas alas polkua. Hyp, hyp. Hänen punainen takkinsa katosi puiden lomaan. Yuki katsoi hänen peräänsä. Hän heilautti vähän häntäänsä. Vartija saa aina heilauttaa kilteille lapsille. Sitten hän istui taas suoraan. Aurinko oli nyt korkealla. Oli keskipäivä. Hiljaa, hiljaa metsässä.