Sammaltyynyjen juhla

Kaukana metsässä, missä puut kuiskasivat ja sammal oli paksua ja pehmeää, asui pieni hiiri nimeltä Mira. Miralla oli pienet vaaleanpunaiset korvat ja pitkä häntä. Kun kuu nousi mäntyjen yli, hän astui ulos pienestä kolostaan. Tänä iltana oli aivan erityinen ilta.

Miralla oli aikomus pitää pienet juhlat. Ei isot ja meluisat juhlat, vaan hiljaiset ja kotoisat juhlat. Vain hänen lähimmille naapureilleen. Hän oli järjestellyt kaikkea koko päivän. Nyt hän odotti pienellä aukiolla, missä kuu loisti kuin lamppu.

Aukiolla oli neljä pehmeää sammaltyynyä rinkiin asetettuna. Yksi jokaiselle vieraalle. Jokaisen tyynyn vieressä oli pieni tammenterhokuppi täynnä kastepisarateetä. Koivuntuohitarjottimella oli mustikoita ja pieniä siemeniä ja palanen hunajakakkua. Mira nyökkäsi. Kaikki oli juuri niin kuin pitikin.

Silloin Mira kuuli pehmeää rasahdusta. Tassu, tassu, tassu lehdissä. Se oli Igge, siili. Hän tuli hitaasti esiin pienet piikkinsä lehtiä täynnä. Hän haukotteli isosti. 'Hyvää iltaa, pikku Mira', hän sanoi unisella äänellä. 'Olet kattanut niin kauniisti.'

Mira piipitti iloisesti: 'Tervetuloa, Igge! Istu tyynyllesi.' Igge kierähti sammaltyynylleen ja vajosi siihen. Hän työnsi kuononsa tammenterhokuppiin ja otti pienen kulauksen. 'Mmm', hän sanoi. 'Kastepisarateetä. Lempiteetäni.' Sitten hän räpäytti hitaasti silmiään.

Suh. Suh. Jokin pehmeä lensi ilman halki. Se oli Bea, pieni lepakko. Hän laskeutui hiljaa oksalle ja ripustautui pää alaspäin. 'Hei, Mira', hän kuiskasi. 'Olen niin väsynyt. Olen lentänyt aivan ladolta asti.' Mira hymyili. 'Tule alas istumaan. Täällä on tyyny sinullekin.'

Bea irrotti otteensa oksasta ja räpytti alas tyynylleen. Hän kääri siipensä yhteen kuin pieni viitta. 'Miten pehmeää', hän sanoi. 'Sammaltyyny on kuin pilvi.' Hän otti mustikan koivuntuohitarjottimelta ja pureskeli hiljaa. Hänen silmänsä alkoivat olla pienet ja kiiltävät.

Viimeisenä saapui Bertil. Bertil oli pieni kuoriainen, jonka kiiltävä selkä välähteli kuunvalossa. Hän ryömi esiin kuudella pienellä jalallaan. Krrr, krrr, krrr. Hän haukotteli niin paljon, että hänen pieni suunsa muuttui aivan pyöreäksi. 'Anteeksi että olen myöhässä', hän sanoi. 'Pysähdyin lepäämään matkalla.'

'Ei se mitään, Bertil', Mira sanoi pehmeästi. 'Tässä on tyynysi.' Bertil kiipesi pehmeälle sammaleelle ja veti jalat alleen. Hän räpäytti silmiään kaikille. 'Miten kaunista täällä on. Kuu, sammal, kaikki ystäväni.' Igge nyökkäsi unisesti. Bea piipitti puoliksi. Mira istuutui omalle tyynylleen.

He puhuivat hiljaa illan pikkuasioista. Igge kertoi sienestä, jonka hän oli löytänyt kiven alta. Bea kertoi tuulesta, joka tuoksui sateelta. Bertil kertoi tähdestä, joka oli pudonnut lätäkköön ja pomppinut. Kaikki nauroivat hieman, mutta se oli pehmeää naurua, tuskin enempää kuin huokaus.