Shahrazad aloittaa tarinan

Kaukana, kaupungissa jonka kattokupolit kimaltelivat kuin kuun pisarat ja jasmiini tuoksui läpi yön, kohosi palatsi monine kaarevine ikkunoineen. Siellä asui kuningas, joka ei saanut unta. Hänen nimensä oli Shahryar, ja joka ilta, kun lyhdyt sytytettiin pihalla, hän istahti ikkunan ääreen ja katseli taloja, jotka hiljenivät hitaasti. Kaikki painui uneen, paitsi hän.

Sängyn jalkopäässä oli kuppi viileää vettä, jossa kellui kukanlehtiä, ja ulkoa kuului pöllö, joka huudahti kerran ja vaikeni sitten. Kuningas huokaisi. 'Taas yksi yö ilman unta,' hän sanoi. Silloin joku koputti ovelle hiljaa, kolme lyhyttä, ystävällistä koputusta, kuin tervehtien mutta varoen herättää.

Sisään astui Shahrazad. Hän oli palatsin tarinankertoja, koko kaupungissa tunnettu rauhallisesta äänestään ja uneksuvista saduistaan. Hänellä oli yllään huivi, jossa kimalsi hopealangat, ja kädessään kirja, jota hän tuskin koskaan avasi, hän osasi kaikki tarinansa ulkoa. 'Hyvää iltaa, herrani,' hän sanoi. 'Kuulin että kuu on hereillä. Ajattelin että voisimme kuunnella sitä yhdessä.'

Kuningas hymyili hieman, sillä Shahrazadin tullessa oli vaikea olla hymyilemättä. Hän istuutui tyynylle ikkunan viereen, käänteli kirjaa sylissään avaamatta sitä ja katsoi ylös yötaivaalle. 'Minulla on sinulle tarina,' hän sanoi. 'Se ei ole pitkä. Mutta se on unelias kuin kissa tyynyllä, ja se haluaa vain että kuuntelet.'

'Olipa kerran,' aloitti Shahrazad, 'pieni sisäpiha kaupungissa, joka muistutti meidän kaupunkiamme. Pihan keskellä oli sini-valkoisista laatoista tehty suihkulähde, ja siinä vesi loiskahteli niin hiljaa että se kuulosti melkein kuiskaukselta. Suihkulähteen vieressä, samettityynyllä, makasi pieni kissanpentu. Sen nimi oli Mishmish, ja se oli koko maailman uneliain kissanpentu.'

Mishmish rakasti kolmea asiaa: suihkulähteen vettä, jasmiinin tuoksua ja sitä pikkuruista tähteä, joka joka ilta ilmestyi ensimmäisenä, aivan pihan yläpuolelle. Tähdellä oli nimikin, kertoi Shahrazad. Sen nimi oli Nour, mikä tarkoittaa valoa. Ja joka ilta, kun Mishmish haukotteli ja katsoi ylös, Nour vilkutti sille pienellä välkkyvällä loisteellaan.

Eräänä iltana Nour kuiskasi alas Mishmishille: 'Olet haukotellut kolmesti tänä iltana. Haluatko kuulla jotain rauhallista?' Mishmish nyökkäsi pienin korvin. Nour kokosi loisteensa yhdeksi pehmeäksi pitkäksi säteeksi ja antoi sen valua suihkulähteen ylle, niin että vesi alkoi hohtaa heikosti. 'Katso tarkkaan,' Nour sanoi. 'Vesikin osaa kertoa.'

Veteen muodostui pieniä renkaita, ja jokaisessa renkaassa oli pieni kuva: poika nukahti riippumattoon, leipuri peitti taikinansa yöksi, vanha mies laski lamppunsa pöydälle. Koko kaupunki, vesi kertoi, oli käymässä levolle. Mishmish laski päänsä tassuilleen ja katsoi. Se ei ymmärtänyt kaikkea, mutta tunsi miten kaikki ympärillä pehmeni.