Makea puuro

Eräänä pehmeänä iltana kiltti pieni tyttö nimeltä Linnea käveli kotiin niityn poikki. Aurinko vajosi kukkuloiden taakse, ja taivas muuttui vaaleanpunaiseksi kuin omena. Linnea kietoi huivin tiukasti ympärilleen ja ajatteli lämmintä puuroa. Silloin hän huomasi ystävällisen vanhan mummon, joka istui kannolla pieni savipata sylissään. 'Tule tänne, pieni ystävä,' sanoi mummo ja hymyili.

Mummo ojensi pienen savipadan. 'Tämä pata on taikapata,' hän kuiskasi. 'Sano ”Keitä, pieni pata, keitä”, niin se keittää makeaa puuroa. Sano ”Lakkaa, pieni pata, lakkaa”, niin se lepää taas.' Linnea harjoitteli sanoja hiljaa itsekseen. Sitten hän kiitti mummoa ja kantoi padan varovasti kotiin pientä mökkiä kohti.

Kotona lämpimässä keittiössä Linnea sanoi: 'Keitä, pieni pata, keitä.' Heti pulppusi makeaa puuroa, ja hän ja äiti söivät itsensä kylläisiksi. Eräänä iltapäivänä Linnea oli ulkona, ja äidin teki mieli puuroa. Äiti sanoi keittosanat, mutta unohti lopetussanat. Puuro pulppusi ja pulppusi, kunnes koko keittiö oli täynnä makeaa höyryä, ja kissa nuoli iloisena puuroa lattialta.