Tiikeri ja gotgam

Kaukana Koreassa oli pieni kylä. Kylän takana kohosi suuri sininen vuori. Vuorella asui tiikeri. Tiikeri oli iso ja raidallinen. Hänen tassunsa olivat pehmeät kuin lumi. Hänen hampaansa olivat valkoiset kuin jää. Kaikki metsän eläimet pelkäsivät häntä. Jopa kivet vapisivat, kun hän käveli ohi.

Oli kylmä talvi-ilta. Lumi laskeutui pehmeänä ja valkoisena kylän ylle. Tiikerillä oli nälkä. Hänen vatsansa kurni. 'Minun täytyy löytää jotain syötävää,' ajatteli tiikeri. Hän hiipi alas vuorelta pehmeillä tassuillaan. Hän pysähtyi kylän reunalle. Pienessä ikkunassa paloi lamppu. Sieltä sisältä kuului ääni.

Talon sisältä kuului itkevä lapsi. 'Vää-äh! Vää-äh!' Pieni vauva itki kovaa. Tiikeri kuunteli tarkasti. Hänen korvansa terottuivat. 'Pieni vauva,' hän kuiskasi itsekseen. 'Vauvat ovat pieniä ja mureita. Siitä tulee hyvä iltapala.' Hän hiipi hiljaa lähemmäksi ikkunaa. Lumi narisi hiukan hänen tassujensa alla.

Talon sisällä äiti istui vauva sylissään. Vauva ei millään lopettanut itkua. Äiti tuuditti ja tuuditti. Hän lauloi pienen laulun. Mutta vauva itki vain enemmän. Silloin äiti sanoi: 'Hys, pikku ystävä. Kettu tulee puremaan!' Tiikeri ikkunan ulkopuolella rypisti otsaansa. 'Kettu?' hän ajatteli. 'Kuka nyt kettua pelkäisi?'

Vauva itki yhä. 'Vää-äh! Vää-äh!' Äiti yritti uudelleen. 'Hys, pikku ystävä. Karhu tulee murahtaa!' Mutta vauva ei välittänyt yhtään. Hän vain itki ja itki. Tiikeri ulkona kallisti päätään. 'Karhu?' hän ajatteli. 'Eikö tämä vauva pelkää karhujakaan?' Tiikeri hämmästyi yhä enemmän. 'Mikä rohkea pieni lapsi,' hän kuiskasi.

Tiikeri suuttui vähäsen. 'Mikään eläin ei pelästytä tätä vauvaa,' hän ajatteli. 'Sitten näytän, kuka on vaarallisin.' Hän nousi pystyyn ikkunan eteen. Hänen raidallinen selkänsä kohosi korkealle ja suoraksi. Silloin äiti sanoi kovalla äänellä: 'Hys, pikku ystävä! Tiikeri tulee alas vuorelta!' Tiikeri hymyili leveästi. 'Ahaa, nyt vauva pelästyy,' hän ajatteli. Hän valmistautui hyppäämään sisään.

Mutta vauva ei välittänyt vähääkään. Hän vain itki yhä. 'Vää-äh! Vää-äh!' Tiikeri istahti taas lumeen. Hänen silmänsä menivät suuriksi ja pyöreiksi. 'Eikö pelkää tiikeriä?' hän kuiskasi. 'Eikö pelkää minua?' Hän ei voinut uskoa sitä. Koko ikänsä kaikki olivat pelänneet häntä. Tuuli oli pelännyt. Puut olivat pelänneet. Miksi ei tämä vauva?

Talon sisällä äiti väsyi. Hän hymyili ja kääntyi. 'Katso, pikku ystävä,' hän sanoi lempeästi. 'Tässä on sinulle gotgam.' Gotgam on pehmeä, makea kuivattu persimoni. Se maistuu hunajalta ja auringonpaisteelta. Vauva oli aivan hiljaa. Ei pihaustakaan enää. Vain pieniä, pieniä henkäyksiä. Hän kurotti kättään hienoa makeaa gotgamia kohti.