Kaupunkihiiri ja maalaishiiri

Suuren pähkinäpensaan alla, jossa juuret muodostivat pehmeän pienen huoneen, asui maalaishiiri Folke. Eräänä iltana ovelle koputettiin varovasti. Siellä oli hänen serkkunsa Elis, joka oli tullut kaupungista asti. 'Tervetuloa, serkkuseni,' kuiskasi Folke ja avasi oven lämpimään syysiltaan.

Folke laittoi esille kaikkein hienoimman, mitä hänellä oli. Tammenterhokupin, muutaman makean vadelman ja nipun tuoretta heinää, joka tuoksui kesältä. 'Maista, pikku Elis,' sanoi Folke. Elis pureskeli hiljaa ja katseli ympärilleen. Kaikki oli yksinkertaista, mutta pehmeää, lämmintä ja hiljaista.

Seuraavana iltana he tassuttivat kaupunkiin, sillä Elis halusi näyttää kotinsa. Suuresta ruokakomerosta he löysivät juustonmuruja ja makeita kakkuja. Mutta juuri silloin oven ohi liukui pitkä varjo, ja pehmeä valkoinen viiksenkärki kurkisti huoneeseen. Folke hengitti hiljaa ja ajatteli: 'Tämä ei ole minun paikkani.'