Vakaa tinasotamies

Lapsen huoneen hyllyllä seisoi rivi iloisia tinasotamiehiä punaisissa takeissa. Kaikkein pienimmällä oli vain yksi jalka, sillä tinaa oli jäljellä enää pieni pala, kun hänet tehtiin. Mutta hän oli urhea ja kiltti, ja hän seisoi aivan suorana. Hyllyn toisessa päässä tanssi paperinen ballerina yhdellä varpaalla, pehmeä ja sievä. 'Miten kaunis hän onkaan,' ajatteli pieni sotamies hiljaa itsekseen.

Eräänä iltana ulkona tuuli pehmeästi, ja ikkuna liukui hitaasti auki. Tuuli puhalsi huoneeseen, ja pieni sotamies putosi alas, alas, alas hyllyltä ja ulos ikkunasta. Hän laskeutui molskis pieneen paperiveneeseen, jonka lapsi oli taitellut aiemmin. Vene keinahteli ulos lätäkölle, joka kimalteli kuin pieni joki. 'Minä en pelkää,' ajatteli urhea sotamies.

Yhtäkkiä utelias hopeakala ui paikalle ja nielaisi veneen yhdellä suurella, ystävällisellä hotkaisulla. Kalan sisällä oli pimeää ja hiljaista, mutta pieni sotamies seisoi aivan suorana. 'Pian olen varmasti taas kotona,' hän kuiskasi. Hetken kuluttua kiltti kalastaja sai kalan saaliikseen ja kantoi sen kotiin illalliseksi. Kun lapsi avasi kalan, pieni sotamies putosi ulos, kiiltävänä ja märkänä mutta ehjänä.