Tulivuorten voima

Kuvittele seisovasi vuorella, joka hengittää. Jalkojen alla oleva maa on lämmin. Ylhäällä valkoinen höyryn pilvi nousee kohti taivasta. Tämä ei ole tavallinen vuori, se on tulivuori. Ja tulivuoret ovat maapallon mahtavimmista ja kauneimmista voimista.

Mutta miten tulivuori oikein toimii? Ymmärtääksemme sen meidän täytyy matkustaa syvälle maapallon sisälle. Planeettamme on kuin suuri keitetty kananmuna, ulkopuolella on kuori ja sisällä pehmeitä kerroksia. Ulointa kerrosta, jossa me asumme, kutsutaan maankuoreksi.

Maankuoren alla on paksu kerros, jota kutsutaan vaipaksi. Vaippa ei ole nestemäistä kuin vesi, se on enemmän kuin erittäin kuuma, sitkeä savi. Se on niin kuuma, että kivet siellä alhaalla voivat oikeasti sulaa! Vaipalla voi kestää tuhansia vuosia liikkua hitaasti, mutta se liikkuu koko ajan.

Ja aivan planeettamme ytimessä, lähes viisi tuhatta kilometriä jalkojen alla, on maapallon ydin. Ydin on uskomattoman kuuma, suunnilleen yhtä kuuma kuin auringon pinta! Sisempi ydin on kiinteää rautaa ja nikkeliä. Sen ympärillä on ulompi ydin, joka on nestemäistä metallia.

Nyt tiedämme maankuoresta, vaipasta ja ytimestä. Mutta miten tämä liittyy tulivuoriin? Maankuori ei ole yksi yhtenäinen kokonainen kuori. Se on jaettu suuriin kappaleisiin, kuten murtunut munankuori. Näitä kappaleita kutsutaan tektoniikkalevyiksi. Ja ne liikkuvat, hyvin, hyvin hitaasti.

Tektoniikkalevyt liikkuvat suunnilleen yhtä nopeasti kuin kyntesi kasvavat, muutaman senttimetrin vuodessa. Se tuntuu vähäiseltä, mutta miljoonien vuosien aikana ne ovat liikkuneet valtavia matkoja! Ja kun levyt törmäävät tai liukuvat erilleen, tapahtuu jännittäviä asioita.

Kun levyt törmäävät, yksi niistä voi työntyä toisen alle, alas kuumaan vaippaan. Siellä se sulaa ja muodostaa nestemäistä kiveä. Tätä nestemäistä kiveä kutsutaan magmaksi, se on sulaa kiveä syvällä maan sisällä. Magma nousee ylöspäin, koska se on kevyempää ja ilmavampaa kuin ympärillä oleva kova kivi.

Magma kertyy suureen maan alla olevaan kammioon, jota kutsutaan magmakammioksi. Kuvittele valtava maanalainen ontelo, täynnä hehkuvaa, kuplivaa sulaa kiveä. Kammion paine kasvaa ja kasvaa, kuten kun puhallat ilmapalloa. Lopulta, paff! Magman täytyy päästä ulos.

Magma tunkeutuu ylöspäin kallion halkeamien ja kanavien läpi. Kun se viimein saavuttaa huipun ja virtaa ulos, sitä ei enää kutsuta magmaksi, se vaihtaa nimeä! Maan päällä sitä kutsutaan laavaksi. Se on täsmälleen sama sulaa kiveä, mutta se on tullut ulos ja kohtaa ilman. Laava voi olla yli tuhat astetta kuumaa.

Laava voi virrata eri tavoin. Yhtä lajia kutsutaan pahoehoe-laavaksi, se on havaijilainen sana. Pahoehoe-laava on sileää ja virtaa kuin paksu suklaa. Se kovettuu pehmeiksi, aaltoileviksi muodoiksi, jotka näyttävät köydeltä tai tyynyiltä. Toista lajia kutsutaan aa-laavaksi, myös havaijilainen sana. Aa-laava on kuoppaista ja karkeaa ja näyttää punaiselta, hehkuvalta sorakentältä.