Toivova meritähti

Oli ilta meren rannalla. Aurinko oli melkein laskenut, ja taivas oli vaaleanpunainen ja liila kuin kukka. Pieni tyttö nimeltä Liv käveli rantaa pitkin. Hiekka oli viileää hänen varpaidensa alla. Aallot sanoivat shhh, shhh, aivan rauhallisesti.

Liv etsi simpukoita. Hän kumartui ja katsoi pieneen vesilätäkköön kivien välissä. Siellä oli pieniä rapuja ja kiiltäviä kiviä. Mutta lätäkön pohjalla oli jotain muuta. Jotain joka hohti. Jotain joka kimalsi kuin tähti veden alla.

Liv työnsi varovasti kätensä viileään veteen. Hän nosti ylös jotain pehmeää ja lämmintä. Se oli meritähti! Pieni meritähti, jolla oli viisi sakaraa, ja se hohti kuin lyhty. Liv pidätti hengitystään. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään niin kaunista.

Silloin Liv kuuli pikkuruisen äänen. Se kuulosti siltä kuin tuuli kuiskaisi ruohikossa. 'Hei Liv,' ääni sanoi. Liv katseli ympärilleen. Olivatko ne aallot? Olivatko ne lokit? Eivät. Se oli meritähti. Se puhui äänellä joka kimalsi, yhtä pieni kuin se itse.

'Sinä löysit minut,' sanoi meritähti. 'Ja siksi saat toivoa jotain. Vain yhden asian. Vain jotain pientä. Mieti tarkkaan, Liv.' Liv istuutui lämpimälle kivelle. Yksi pieni toivomus. Mitä hän toivoisi? Hän voisi toivoa niin monta asiaa.

'Ehkä,' Liv ajatteli, 'ehkä kaunis pieni kivi.' Hän katseli kiviä ympärillään. Ne olivat sileitä ja kauniita. Sileä kivi voisi pyöriä taskussa ja olla hänen mukanaan kaikkialla. Mutta meritähti odotti hiljaa, ja Liv tunsi haluavansa toivoa jotain vielä kauniimpaa.

'Tai,' Liv ajatteli edelleen, 'ehkä pieni hiekkarapu, joka olisi minun ystäväni.' Hän näki ravun juoksevan sivuttain hiekan yli. Se oli hassu. Mutta rapu haluaisi ehkä mieluummin asua meressä kuin hänen luonaan. Liv ei halunnut tehdä ketään pientä surulliseksi.

Liv katsoi taivaalle. Kuu oli juuri tullut esiin. Se oli pyöreä ja kirkas kuin hopealautanen. 'Ehkä,' Liv kuiskasi, 'ehkä saisin kuulla, miltä kuu kuulostaa.' Meritähti hymyili pienesti. Mutta Liv tunsi, ettei sekään ollut oikea toive. Hän mietti ja mietti.

Silloin aallot tulivat taas rantaa kohti. Shhh, shhh. Ne kuiskasivat jotain. Liv kuunteli. Hän kuuli, miten meri hengitti pehmeästi ja hitaasti, kuin joku joka nukahtaa. Ja silloin hän tiesi. 'Kiltti meritähti,' Liv sanoi, 'minä haluan tietää, mitä meri kuiskaa.'

Meritähti hohti hieman kirkkaammin. Se näytti iloiselta. 'Se on kaunis toive, Liv,' se sanoi. 'Kuuntele nyt tarkasti, niin kerron sinulle.' Liv piti meritähteä korvansa lähellä. Aallot tulivat sisään. Ne menivät ulos. Shhh. Shhh. Meritähti kuiskasi, pehmeästi kuin höyhen.