Tammenterho joka vieri merelle

Pienen kukkulan päällä kasvoi suuri tammi. Puu oli vanha ja siinä oli paksut oksat. Eräällä oksalla istui pikkuinen terho. Hänen nimensä oli Eken. Eräänä aamuna, kun tuuli kuiski lehdissä, Eken irtosi oksaltaan. Plops. Hän putosi pehmeästi ruohoon. Hän makasi hetken paikallaan. Ja sitten hän alkoi vieriä.

Pyörin, pyörin, pyörin, alas kukkulaa. Eken vieri hiljaa ruohikossa. Aurinko lämmitti hänen pikkuhattuaan. Kimalainen surisi ohi. 'Minne sinä menet?' kysyi kimalainen. 'En tiedä,' sanoi Eken ja nauroi. 'Minä vain vierin.' Kimalainen hymyili ja lensi eteenpäin.

Hieman alempana hän tapasi etanan. Etana katsoi Ekeniä suurin silmin. 'Sinä vierit nopeasti,' sanoi etana hitaasti. 'Minä pidän hitaudesta.' Eken pysähtyi hetkeksi. 'Minä pidän vierimisestä,' hän sanoi. Sitten hän vieri eteenpäin. Etana heilutti hyvästejä.

Yhtäkkiä ruoho muuttui märäksi. Eken vieri pieneen puroon. Plats! Vesi oli kylmää ja kirkasta. 'Oi,' sanoi Eken yllättyneenä. Hän kellui pinnalla pienenä veneenä. Puro kupli ja solisi. Se kuljetti häntä lempeästi mukanaan. Eken hymyili. Nyt hän oli purjehtija.

Puro solisi sileiden kivien yli. Klik, klak, klik. Kivet olivat pyöreitä ja vedestä kiiltäviä. Eken hyppi kepeästi yhden, kahden, kolmen kiven yli. Se hieman kutitti vatsaa. Pieni kala ui ohi ja kurkki uteliaana. Kalalla oli hopeanväriset suomut. 'Hei,' sanoi Eken. Kala heilautti pyrstöään ja sukelsi syvemmälle veteen.

Pian puro leveni. Toisella puolella oli niitty. Siellä seisoi lehmä. Lehmä jauhoi ruohoa ja räpytti silmiään hitaasti. Ammuu, sanoi lehmä lempeästi. Eken heilutti niin hyvin kuin osasi. Lehmä räpäytti taas silmiään. Siinä kaikki. Eken kellui eteenpäin, ja lehmä jatkoi jauhamista.

Edessä näkyi puusilta. Se oli vanha ja auringosta lämmin. Eken kellui sen alle. Tuli pimeää pieneksi hetkeksi. Shhh, sanoi vesi sillan alla. Sitten aurinko palasi, kirkas ja keltainen. Eken räpytti silmiään. Nyt hän oli toisella puolella. Kuinka jännittävää, hän ajatteli.

Puro kasvoi ja muuttui joeksi. Joki oli leveä ja tyyni. Se kimmelsi kuin tuhat pikkupeiliä. Eken makasi selällään ja katseli taivasta. Pilvet purjehtivat ohi kuin valkoiset lampaat. Sudenkorento välkkyi veden yllä. Eken tunsi olonsa pieneksi. Ja vapaaksi.

Rannalla oli pieni kalastajakylä. Punaiset ja keltaiset mökit seisoivat tiiviisti vierekkäin. Veneet keinuivat laiturilla, narsk, narsk. Pikkutyttö istui maalaten vedellä kiveen. Hänellä oli kumisaappaat ja sininen pipo. Hän ei nähnyt Ekeniä. Eken kellui hiljaa ohi ja heilutti hyvästejä. Talot pienenivät pienenemistään.