Kauppias ja henki

Kauan sitten, keltaisten hiekkadyynien ja palmulehtojen maassa, eli kauppias nimeltä Hassan. Hassan oli rikas kullasta, maasta ja ystävistä, mutta tärkeintä hänelle olivat vaimo ja kolme lasta. Eräänä päivänä hänen oli ratsastettava kauas hoitamaan kauppojaan. Hän pakkasi satulalaukkuun kuivaa leipää ja makeita taateleita, suuteli lapsiaan otsalle ja ratsasti aavikolle. Aurinko porotti, tuuli kuiskasi hiekassa, ja Hassanin hevonen astui kärsivällisesti kuumien kallioiden yli päivien ajan.

Neljäntenä päivänä helle kävi niin ankaraksi, että Hassan poikkesi tieltä etsimään varjoa. Hän löysi suuren puun kirkkaan lähteen vierestä. Kiitollisena hän sitoi hevosen oksaan, istui sammaleelle ja otti taatelit esiin. Hän söi hitaasti ja heitti taatelinkivet eri suuntiin, niin kuin tehdään silloin kun lepää eikä ajattele mitään. Kun hän oli kylläinen, hän kumarsi päänsä ja alkoi rukoilla iltarukoustaan. Vesi solisi. Tuuli oli viileä. Hassan ajatteli olevansa pian taas kotona.

Keskellä rukousta Hassan kuuli jyrähdyksen, kuin taivas olisi haljennut. Lähteen luota nousi pölypyörre, ja pölystä kohosi jättiläinen. Se oli henki, vanha ja valkohapsinen, kolmen kamelin korkuinen, salamoiva miekka kädessään. 'Nouse', henki ärjyi, 'minun on tapettava sinut, sillä olet tappanut poikani!' Hassan vapisi. 'Hyvä herra, en ole nähnyt mitään poikaa. Miten olisin voinut tehdä mitään niin kauheaa?' 'Heitit taatelinkiviä', henki sanoi raskaasti. 'Yksi niistä osui poikaani, kun hän kulki näkymättömänä ohi. Hän kaatui. Ja nyt minä teen samoin sinulle.'

Hassan vaipui polvilleen. 'Minulla on vaimo ja kolme lasta jotka odottavat kotona. Olkaa hyvä, antakaa minulle vuosi. Vain yksi vuosi, jotta ehdin järjestää kaiken minkä omistan, hyvästellä ja jakaa omaisuuteni niille jotka sitä tarvitsevat. Sitten vannon taivaan kautta tulevani takaisin juuri tämän puun luo ja juuri tämän lähteen luo, ja silloin saatte tehdä minulle mitä tahdotte.' Henki kallisti päätään ja mietti. Hänen silmänsä hehkuivat. 'Vannotko sen taivaan kautta?' 'Vannon.' Henki laski miekkansa. 'Tavataan siis täällä vuoden päästä. Älä unohda. Henki ei unohda koskaan.' Ja pölypilvessä hän oli poissa.

Kun Hassan tuli kotiin, hän itki ja syleili vaimoaan. Vaimo huomasi heti, että jokin oli vialla. Hassan kertoi kaiken taatelinkivistä, hengestä ja valasta. Koko talo hiljeni. Sitä seurannut vuosi oli hänen elämänsä kaunein ja surullisin. Hän maksoi kaikki velkansa, antoi tarvitseville, opetti pojilleen kaupanpidon, opetti tyttärelleen lempilaulunsa ja sai vaimonsa lupaamaan olevansa vahva. Vuoden tultua täyteen hän pakkasi valkoisen liinan satulalaukkuunsa, suuteli lapsiaan otsalle viimeisen kerran ja ratsasti taas aavikolle.