Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa

Persian kaupungissa, kauan kauan sitten, asui kaksi veljestä. Toisen nimi oli Cassim, ja toisen nimi oli Ali Baba. Kun heidän isänsä kuoli, hän jakoi pienen omaisuutensa tasan heidän kesken. Cassim nai rikkaan naisen ja tuli varakkaaksi kauppiaaksi, jolla oli kaunis talo ja täynnä oleva varasto. Ali Baba nai naisen, joka oli yhtä köyhä kuin hän itse. Hänellä oli kolme aasia, kirves ja ystävällinen mieli, ja joka aamu hän lähti metsään, hakkasi puita ja vei aasinsa torille myydäkseen sen, mitä oli kerännyt.

Eräänä päivänä, kun Ali Baba oli juuri lastannut aasinsa puita täyteen, hän näki kaukana tiellä pölypilven. Pian hän näki, että se oli ratsumiesjoukko, joka lähestyi täyttä laukkaa. Hän laski heitä ja sai neljäkymmentä miestä, kaikki aseistettuja ja täysin satulalaukuin. 'Nämä ovat varmasti rosvoja,' Ali Baba ajatteli, ja sydän hakkasi kovasti hänen rinnassaan. Hän sitoi aasinsa pensaan taakse ja kiipesi suureen puuhun, joka kasvoi korkealla kalliolla. Lehdet olivat niin tiheitä, että hän näkyi tuskin lainkaan, mutta silti hän saattoi nähdä kaiken, mitä alhaalla tapahtui.

Ratsastajat pysähtyivät kallion juurelle. He sitoivat hevosensa ja nostivat alas raskaita satulalaukkuja, jotka näyttivät olevan täynnä kultaa ja hopeaa. Heidän päällikkönsä astui kalliota vasten, aivan sen puun alle, jossa Ali Baba istui piilossa. Hän työnsi muutamia oksia syrjään, korotti äänensä ja huusi kaksi sanaa: 'Seesam, aukene!' Samassa tuokiossa tapahtui jotain ihmeellistä. Itse kallioon liukui auki ovi, ikään kuin vuori olisi herännyt. Päällikkö antoi koko joukkonsa mennä edeltä sisään, sitten hän seurasi perässä, ja ovi sulkeutui äänettömästi heidän takanaan, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Ali Baba tuskin uskalsi hengittää. Tovin kuluttua ovi avautui uudelleen, ja rosvot tulivat ulos yksi toisensa jälkeen. Päällikkö kulki viimeisenä ja kääntyi kallioon päin. 'Seesam, sulkeudu!' hän sanoi, ja ovi sulkeutui taas. Kun kavioiden kapse oli vaiennut kauas, Ali Baba kiipesi alas. Hän seisoi pitkän tovin kallion edessä, mutta uteliaisuus oli pelkoa suurempi. Hän veti syvään henkeä ja sanoi itse: 'Seesam, aukene!' Ja ovi avautui myös hänelle. Sisällä ei ollut synkkää luolaa vaan korkea, valoisa sali täynnä silkkikankaita, mattoja, aseita ja kasoittain kultarahoja.

Ali Baba lastasi niin monta säkkiä kultaa kuin hänen kolme aasiaan jaksoivat kantaa. Hän peitti säkit risuilla ja sanoi: 'Seesam, sulkeudu!' Sitten hän kiiruhti kotiin. Hänen vaimonsa melkein tanssi ilosta nähdessään kullan, mutta hän halusi laskea jokaisen kolikon. 'Meillä ei ole aikaa laskea,' Ali Baba sanoi, 'minä kaivan sen maahan.' Vaimo kuitenkin juoksi Cassimin taloon lainaamaan pientä mittaa. Cassimin vaimo, joka oli utelias, sivelsi mitan pohjaan vähän talia Ali Baban vaimon huomaamatta. Kun mitta palautettiin, sen pohjaan oli tarttunut kultaraha. Cassimin vaimon silmät levisivät.