Sininen sakaali

Olipa kerran sakaali. Hänen nimensä oli Villiulvonta. Hän asui luolassa lähellä isoa kaupunkia. Hän oli laiha ja aina nälkäinen. Eräänä iltana hänen vatsansa kurni pahemmin kuin ennen. Hänen oli löydettävä jotain syötävää. Auringon laskettua hän hiipi kohti kaupunkia.

Kadut olivat hiljaiset ja pimeät. Villiulvonta nuuski joka talon kohdalla. Hän etsi palaa ruokaa. Yhtäkkiä hän kuuli haukuntaa. Kaupungin koirat olivat huomanneet hänet. Ne tulivat juosten terävin hampain. Ne haukkuivat kovaa ja vihaisesti. Villiulvonta-parka pelästyi kovasti. Hän juoksi niin nopeasti kuin pystyi.

Villiulvonta juoksi pihalle. Siellä asui värjäri, joka värjäsi kankaita. Keskellä pihaa oli iso saavi. Se oli täynnä sinistä väriä. Villiulvonta ei nähnyt saavia pimeässä. Loiskis! Hän putosi suoraan väriin. Koirat pysähtyivät portille. Ne haukkuivat vielä kerran ja menivät kotiin.

Kun tuli hiljaista, Villiulvonta kapusi ylös. Hän oli märkä kuonosta häntään. Ja hän oli sininen! Sininen kuin kesätaivas. Hän hiipi pois kaupungista ja metsään. Aurinko alkoi nousta puiden yli. Villiulvonta katsoi turkkiaan. Hän ei ollut ikinä nähnyt yhtä sinistä sakaalia.

Metsän eläimet huomasivat hänet. Leijona jähmettyi paikoilleen. Tiikeri pidätti hengitystään. Apina pudotti hedelmänsä. Jänis höristi korviaan. 'Mikä eläin tuo on?' he kuiskasivat. 'Emme ole nähneet tällaista.' He pelästyivät ja juoksivat joka suuntaan. Pian koko metsä oli piiloutunut.

Villiulvonta huomasi, että kaikki eläimet pelkäsivät. Hän sai hassun idean. Hän istahti suurelle kivelle. Hän nosti päätään korkealle. 'Tulkaa tänne, eläimet!' hän huusi. 'Älkää pelätkö. Itse Indra on tehnyt minusta kuninkaan. Olen metsän uusi kuningas. Minun luonani te olette turvassa.'

Eläimet kurkistivat esiin yksi kerrallaan. Leijona tuli ensin. Sitten tulivat tiikeri ja leopardi. Apina kiipesi alas puustaan. Norsu tuli tömistäen. Jänis ja hirvi hiipivät lähemmäs. He kumarsivat kaikki päänsä. 'Sano, mitä meidän pitää tehdä, kuningas.' Villiulvonta hymyili itsekseen.

Villiulvonta jakoi tärkeitä tehtäviä. Leijonasta tuli hänen pääministerinsä. Tiikeri sai vahtia kuninkaan vuodetta. Leopardi kantoi kuninkaan beteliä. Norsu seisoi vahtina portilla. Apina piti suurta päivänvarjoa hänen päänsä yllä. Kaikki eläimet tekivät juuri niin kuin hän sanoi. Metsä sai sinisen kuninkaan toteltavakseen.

Mutta yhden asian Villiulvonta teki ilkeästi. Kun hänen omat sukulaisensa tulivat esiin, hän tuhahti. 'Pois täältä, te tavalliset sakaalit!' Hän ajoi heidät kaikki pois. Yksikään sakaali ei saanut tulla lähelle. Villiulvonta ei halunnut, että kukaan tiesi. Hän ei halunnut, että kukaan muisti, kuka hän oli.