Tuhkimo

Kauan sitten eli rikas mies, jonka vaimo sairastui pahasti. Kun hän tunsi loppunsa lähestyvän, hän kutsui ainoan tyttärensä luokseen ja sanoi: 'Rakas lapsi, ole aina kiltti ja hurskas, niin minä katson sinuun taivaasta ja vartioin sinua.' Sitten hän sulki silmänsä ja kuoli. Tyttö itki äitinsä haudalla joka päivä, ja kun talvi tuli, lumi peitti hautakummun kuin valkoinen huopa. Kun kevät vei lumen pois, isä meni uudelleen naimisiin.

Uusi vaimo toi mukanaan kaksi tytärtä. He olivat ulkoa kauniita, mutta sydämeltään pahoja ja mustia. Pian alkoivat vaikeat ajat pienelle tytölle. 'Pitääkö tuon tyhmän raukan istua tuvassa meidän kanssamme?' he sanoivat. He veivät hänen hienot vaatteensa, antoivat hänelle harmaan työpuvun ja puukengät ja ajoivat hänet keittiöön. Siellä hänen täytyi tehdä työtä aamusta iltaan: kantaa vettä, sytyttää tuli, laittaa ruokaa ja pestä. Illalla, kun hän oli väsynyt, hänen täytyi käydä makaamaan tulisijan viereen tuhkaan. Ja siksi häntä kutsuttiin Tuhkimoksi.

Eräänä päivänä isän piti lähteä markkinoille. Hän kysyi kolmelta tyttäreltään, mitä hän toisi heille kotiin. 'Kauniita pukuja,' sanoi vanhin. 'Helmiä ja jalokiviä,' sanoi toinen. 'Isä,' sanoi Tuhkimo, 'tuo minulle ensimmäinen oksa, joka osuu hattuusi kotimatkalla.' Paluumatkalla hän ratsasti vihreän metsän läpi, ja pähkinäpuun oksa hipaisi hänen hattuaan niin että se putosi. Hän taittoi oksan ja otti sen mukaansa. Kotona tyttäret saivat pukunsa ja helmensä. Tuhkimo otti oksan, vei sen äitinsä haudalle, istutti sen ja kasteli sitä kyynelillään.

Oksa kasvoi ja siitä tuli kaunis puu. Kolmesti päivässä Tuhkimo meni sinne, itki ja rukoili. Ja joka kerta pieni valkoinen kyyhky tuli ja istui oksille. Kun Tuhkimo toivoi jotakin, kyyhky pudotti hänelle sen, mitä hän halusi. Niin tapahtui, että kuningas julisti suuret juhlat, joiden piti kestää kolme päivää. Kaikki kauniit, nuoret tytöt valtakunnassa kutsuttiin, jotta prinssi voisi valita itselleen morsiamen. Kun molemmat sisarpuolet kuulivat siitä, he ilahtuivat. 'Tuhkimo,' he huusivat, 'tule kampaamaan tukkamme, kiillottamaan kenkämme ja kiinnittämään solkemme. Me menemme prinssin linnaan!'

Tuhkimo totteli, mutta hän itki, sillä hän olisi niin mielellään mennyt myös tanssiaisiin. Hän pyysi äitipuoleltaan lupaa. 'Sinä, Tuhkimo,' sanoi äitipuoli, 'olet täynnä pölyä ja likaa ja tahdot juhliin? Sinulla ei ole pukua eikä kenkiä, ja tahdot tanssia!' Mutta kun Tuhkimo rukoili pitkään, äitipuoli sanoi vihdoin: 'Olen sirotellut kulhollisen linssejä tuhkaan. Jos olet kerännyt ne kahdessa tunnissa, saat tulla mukaan.' Tuhkimo meni takaoven kautta puutarhaan ja huusi: 'Te kiltit kyyhkyset, te turturit, kaikki pikkulinnut taivaan alla, tulkaa auttamaan minua poimimaan linssit tuhkasta!'