Tontut ja suutari

Olipa kerran suutari. Hän oli ystävällinen ja ahkera. Mutta hän oli hyvin köyhä. Hänellä oli pieni verstas. Siellä oli penkki, lamppu ja hänen työkalunsa. Vaimo auttoi häntä joka päivä. Mutta rahat eivät tahtoneet riittää. Eräänä iltana suutari katsoi laatikkoon. Siellä oli nahkaa enää yhteen ainoaan kenkäpariin.

Suutari otti nahan esiin. Hän leikkasi sen tarkasti ja huolellisesti. Hän asetti palat penkille. Huomenna hän ompelisi kengät. Oli myöhä ja lamppu paloi heikosti. 'Tehdään parhaamme', hän sanoi vaimolleen. Sitten he menivät nukkumaan. Suutari nukahti rauhallisesti. Hänellä oli hyvä sydän, vaikka olikin vaikeaa.

Aamulla suutari heräsi varhain. Hän meni alas verstaaseen. Hän halusi alkaa ompelemaan kenkiä. Mutta penkillä seisoi valmis kenkäpari! Ne olivat hienot, kiiltävät ja täydellisesti ommellut. Ei yksikään pisto ollut väärin. Suutari kosketti nahkaa. Hän vain katseli ja katseli. Kuka oli tehnyt tämän yöllä?

Samana päivänä sisään tuli asiakas. Hän kokeili kenkiä heti. 'Ne istuvat juuri minulle!' hän sanoi iloisena. Hän maksoi niistä tavallista enemmän. Suutari laski rahat. Nyt hän saattoi ostaa nahkaa kahteen kenkäpariin. Illalla hän leikkasi kaikki palat. Hän asetti nahan siististi penkille. Sitten hän meni taas nukkumaan.

Seuraavana aamuna suutari juoksi taas alas. Penkillä seisoi kaksi kenkäparia! Kaikki oli valmista ja kaunista. Suutari nauroi ääneen ilosta. 'Tämä on ihme!' hän huudahti. Pian tuli asiakkaita, jotka ostivat kengät. He maksoivat hänelle paljon rahaa. Hän pystyi ostamaan nahkaa neljään pariin. Ja näin meni päivä päivältä.

Pian suutarista tuli rikas. Hyllyt täyttyivät hienoista kengistä. Verstas hehkui lämpimänä ja iloisena. Vaimo lauloi kattaessaan pöytää. Heillä oli ruokaa ja puita ja uusia vaatteita. Mutta joka yö tapahtui sama. Hän laittoi nahan penkille. Aamulla kengät seisoivat valmiina. Kuka heitä näin auttoi?

Eräänä joulun aikaan iltana he istuivat takan ääressä. Ulkona ikkunan takana satoi lunta. 'Rakkaani', suutari sanoi hiljaa, 'tänä yönä haluan valvoa. Haluan nähdä, kuka tekee kengät.' Vaimo nyökkäsi ja hymyili. 'Valvon yhdessä sinun kanssasi.' He sytyttivät pienen lampun. Sitten he piiloutuivat pehmeän verhon taakse. He kurkistivat ja odottivat.

Kello löi kaksitoista. Kaikki hiljeni. Silloin tapahtui jotain ihmeellistä. Kaksi pientä tonttua tuli sisään ovesta! He olivat pikkuruisia ja aivan alasti. Heidän hiuksensa olivat pörröiset ja sievät. He hyppivät penkille. He istuivat nahan viereen. He taputtivat iloisina pieniä käsiään. Suutari ja hänen vaimonsa pidättivät hengitystään.