Nauris

Olipa kerran ukko, jolla oli pieni puutarha. Eräänä kevätpäivänä ukko otti pienen nauriinsiemenen kouraansa. Hän kaivoi pienen kuopan pehmeään multaan. Hän laittoi siemenen kuoppaan. Hän peitti sen mullalla. 'Kasvahan nyt, pieni nauris,' sanoi ukko. 'Kasva hieno ja iso.' Sitten hän käveli kotiin ja joi teetä. Aurinko paistoi lämpimästi puutarhaan. Pieni lintu lauloi katolla. Kaikki oli hiljaista.

Aurinko paistoi. Sade satoi. Pieni vihreä itu kurkisti maasta. Siitä tuli lehti. Sitten kaksi lehteä. Sitten lehdet kasvoivat suuriksi kuin siivet. Entä nauris? Se kasvoi ja kasvoi. Siitä tuli pyöreä. Siitä tuli paksu. Siitä tuli isompi kuin ukko. Siitä tuli isompi kuin kurpitsa. Pian nauris oli jättiläismäinen. Koko maailman suurin nauris. Ja ukko vain hymyili. 'Sinusta tuli oikein hieno, pieni nauris,' hän sanoi.

Eräänä aamuna ukko sanoi: 'Tänään minä nostan nauriin maasta.' Hän pani hatun päähänsä. Hän pani lapaset käteensä. Hän käveli puutarhaan. Hän asettui suuren nauriin viereen. Hän tarttui lehtiin molemmin käsin. Hän veti. Hän veti ja veti. Mutta nauris pysyi paikallaan. Hän veti uudestaan, niin lujaa kuin pystyi. Mutta ei. Nauris ei liikahtanut hituakaan. Se oli aivan, aivan liian iso. Ukko huokasi. 'Voi, voi,' hän sanoi. 'Tätä naurista en saa yksin ylös.'

Silloin ukko huusi: 'Mummo! Tule auttamaan!' Mummo tuli keittiöstä. Hänellä oli jauhoja käsissä. Hän asettui ukon taakse. Hän tarttui lujasti hänen takkiinsa. Ukko tarttui lujasti nauriiseen. Ja niin he vetivät. Mummo veti ukkoa. Ukko veti naurista. He vetivät ja vetivät. Mutta nauris pysyi paikallaan. He vetivät uudestaan, niin lujaa kuin pystyivät. Mutta ei. Nauris ei liikahtanut. Se oli aivan, aivan liian iso. 'Tarvitsemme lisää apua,' sanoi mummo.

Silloin mummo huusi: 'Pikkutyttö! Tule auttamaan meitä!' Pikkutyttö juoksi niityltä. Hänellä oli kukkakimppu kädessä. Hän pudotti kukat ruohikkoon. Hän asettui mummon taakse. Hän tarttui lujasti mummon hameeseen. Mummo tarttui lujasti ukkoon. Ukko tarttui lujasti nauriiseen. Ja niin he vetivät. He vetivät ja vetivät. Mutta nauris pysyi paikallaan. He vetivät uudestaan, niin lujaa kuin pystyivät. Mutta ei. Nauris ei tahtonut nousta. Se oli aivan, aivan liian iso. 'Tarvitsemme vielä lisää apua,' sanoi tyttö.

Silloin tyttö huusi: 'Bruno! Tule auttamaan meitä!' Bruno oli pieni ruskea koira. Hän tuli loikkien ruohikon yli häntä heiluttaen. Hän asettui tytön taakse. Hän tarttui varovasti hänen hameeseensa pehmeillä hampaillaan. Tyttö tarttui lujasti mummoon. Mummo tarttui lujasti ukkoon. Ukko tarttui lujasti nauriiseen. Ja niin he vetivät. He vetivät ja vetivät. Mutta nauris pysyi paikallaan. He vetivät uudestaan, niin lujaa kuin pystyivät. Mutta ei. Nauris ei liikahtanut. Se oli aivan, aivan liian iso. Bruno vinkui hiljaa.