Kultainen hanhi

Olipa kerran poika nimeltä Tylsimys. Hän oli kiltti ja iloinen. Mutta kaikki nauroivat hänelle. Hänen veljensä olivat isoja ja viisaita. Tylsimys oli pieni ja pehmeä. Hän asui pienessä talossa metsän laidalla. Ja metsässä, sammalten keskellä, odotti seikkailu.

Vanhin veli meni ensin metsään. Hänellä oli makea kakku ja pullo mehua. Pieni harmaa ukko ilmestyi puiden välistä. 'Saanko palan?' kysyi ukko. 'En!' sanoi veli. 'Tämä on minun kakkuni!' Sitten hän heilautti kirvestä, mutta kirves lipsahti. Auts! Hänen täytyi mennä kotiin ja sitoa käsi. Naps-naps.

Sitten toinen veli meni metsään. Hänelläkin oli makea kakku ja pullo mehua. Pieni harmaa ukko ilmestyi taas. 'Saanko palan?' hän kysyi. 'Et, se on minun!' sanoi veli. Ja viuh! Kirves lipsahti taas. Tällä kertaa se osui jalkaan. Auts-auts-auts. Hänkin joutui kotiin.

Nyt oli Tylsimyksen vuoro. 'Saanko mennä, ole kiltti?' hän pyysi. Äiti pudisti päätään. Mutta hän pyysi ja pyysi. 'Mene sitten,' äiti sanoi. Hän antoi pienen kovan tuhkakakun. Ja pullon hapanta juomaa. Siinä kaikki. Tylsimys hymyili silti. 'Kiitos, äiti!' Ja iloisena hän lähti metsään.

Pieni harmaa ukko ilmestyi puiden välistä. 'Saanko palan?' hän kysyi hiljaa. 'Minulla on vain tuhkakakkua ja hapanta juomaa,' sanoi Tylsimys. 'Mutta mitä on, sen jaamme.' He istuivat sammalelle. Ja katso! Tuhkakakku muuttui makeaksi. Hapan juoma muuttui makeaksi viiniksi. 'Mmm!' sanoi Tylsimys. Ukko hymyili.

'Sinulla on hyvä sydän,' sanoi ukko. 'Hakkaa tuo vanha puu. Sen juurelta löydät jotain hienoa.' Tylsimys hakkasi ja hakkasi. Tömps! Puu kaatui. Ja juurten välissä istui hanhi. Mutta ei mikä tahansa hanhi! Sen sulat olivat puhdasta kultaa. Ne hohtivat kuin aurinko. 'Oih!' kuiskasi Tylsimys.

Tylsimys otti hanhen syliinsä. Hanhi kujersi rauhallisesti. 'Kaak-kaak.' Hän käveli majataloon nukkumaan. Siellä asui kolme sisarusta. Kun he näkivät kultaisen hanhen, he ihastuivat aivan kokonaan. 'Kultainen sulka! Minun täytyy saada yksi!' kuiskasi vanhin. Hän hiipi esiin, kun Tylsimys meni ulos. Hän kurkotti kättään. Ja kosketti hanhea.

Liimaa! Käsi tarttui kiinni. 'Apua!' hän huusi. 'Olen jumissa!' Toinen sisar tuli juosten. 'Minä irrotan sinut!' hän sanoi. Hän tarttui siskonsa olkapäähän. Liima-liima! Nyt hänkin oli jumissa. Kaksi sisarusta, kiinni hanhessa. Toinen veti. Toinen veti. Mutta kukaan ei irronnut.

Sitten saapui kolmas sisar. 'Mitä te oikein puuhaatte?' hän ihmetteli. 'Pysy poissa!' huusivat ne kaksi. Mutta hän ei kuunnellut. Hän juoksi auttamaan heitä. Hän kosketti siskoaan. Liima-liima-liima! Nyt kaikki kolme olivat kiinni. Kolme sisarusta, yksi hanhi, eikä mikään ääni voinut irrottaa heitä.