Huippuvuorten jääkarhunpentu

Kaukana, kaukana pohjoisessa on Huippuvuoret. Lumi on valkoista, taivas sininen. Pimeä, pimeä on talvi. Tähdet loistavat koko päivän. Aurinko nukkuu pitkää, pitkää unta. Pehmeässä lumiluolassa asuu pieni jääkarhunpentu. Sen nimi on Nila. Äitikarhu makaa lämpimänä vieressä. Hänen turkkinsa on paksu ja pörröinen. Nila kurkistaa ulos aukosta. Maailma on hiljainen. Maailma on valkoinen. Maailma on niin iso.

Äiti nousee hitaasti. 'Tule, pieni Nila,' hän sanoo. 'Tänään menemme merelle.' Nila höristää korviaan. Meri? Hän ei ole nähnyt merta koskaan. Hän hyppää pystyyn ja ravistelee turkkia. Tassu, tassu, tassu he kulkevat lumessa. Äidin jäljet ovat suuria ja syviä. Nilan jäljet ovat pieniä ja pyöreitä. Lumi narskuu pehmeästi tassujen alla. Naks, naks, naks. On niin kylmä, että henkäys muuttuu valkoiseksi. Puh, puh, puh.

Taivas on tummansininen. Tähdet tuikkivat korkealla. Yhtäkkiä valo liikkuu taivaalla. Vihreää ja vaaleanpunaista, pehmeää ja hidasta. Se on revontulet. 'Katso, Nila,' kuiskaa äiti. Nila katsoo ylös. Silmät suurenevat ja pyöristyvät. Valo tanssii. Se liehuu kuin hiljainen kangas. Se liukuu, se liukuu. Niin, niin kaunista. Nila istahtaa lumeen. Hän vain katsoo ja katsoo. Hän ei ole nähnyt mitään näin kaunista.

He kulkevat eteenpäin. Pian Nila kuulee jotain uutta. Loiske, loiske, loiske. Se on vesi. Pieni lahti aukeaa heidän edessään. Meri on tumma ja tyyni. Pienet aallot silittävät jään reunaa. Loiske, loiske, loiske. Nila pysähtyy äkkiä. Hän katsoo vettä. Hän katsoo äitiä. Hän katsoo vettä taas. Vesi näyttää kylmältä. Tähdet heijastuvat pinnalta. Ne kimaltavat kuin pienet lamput.

Äiti istahtaa reunalle. 'Tänään opit uimaan,' hän sanoo pehmeästi. Nila perääntyy. 'Mutta vesi on niin kylmää, äiti.' Äiti hymyilee silmillään. 'Sinulla on paksu turkki. Se pitää sinut lämpimänä. Lämmin, lämmin, lämmin.' Hän painaa kuononsa Nilan kuonoa vasten. 'Ja minä olen tässä. Koko ajan.' Nila katsoo isoja tassujaan. Tassut on tehty vettä varten. Hän hengittää sisään. Hän hengittää ulos.

Äiti polskahtaa veteen. Polsk! Vesi väreilee hänen ympärillään kauniina renkaina. Hän kääntyy. 'Tule, pieni Nila. Olen tässä.' Nila ottaa askelen eteenpäin. Sitten toisen. Tassu koskettaa vettä. Jääkylmää! Hän vetää tassun nopeasti pois. Hän pudistaa päätään. 'Hyi, hyi, hyi.' Äiti odottaa rauhassa vedessä. 'Sinä osaat. Hitaasti, hitaasti. Tassu kerrallaan.'

Nila hengittää syvään. Kerran. Kahdesti. Kolmesti. Sitten hän ottaa pienen, pienen askeleen. Loisk! Yksi tassu vedessä. Loisk, loisk! Kaksi tassua. Vesi on kylmää, mutta turkki on paksu. Turkki on kuin iso lämmin takki. Pian kaikki neljä tassua ovat matalassa. Vesi yltää vatsalle. Nila hymyilee hieman. Se kutittaa. Se kutittaa vatsassa. Se kutittaa tassujen välissä.