Noita joka kadotti luutansa
Kerrottu ääneen: ruotsi, englanti, norja
Luettava teksti suomeksi, ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, englanniksi, saksaksi ja espanjaksi.
Kerrottu ääneen: ruotsi, englanti, norja
Luettava teksti suomeksi, ruotsiksi, norjaksi, tanskaksi, englanniksi, saksaksi ja espanjaksi.
Pienen kylän laidalla, missä taloilla oli punaiset katot ja kukkia ikkunoissa, asui pieni noita. Hänen nimensä oli Tilda. Tilda ei ollut yhtään pelottava. Hän oli kiltti, ja hänellä oli liila hattu, joka oli vähän liian iso.
Tilda asui pienessä mökissä, jossa oli vino savupiippu. Seinällä, oven yläpuolella, oli koukku. Siellä riippui hänen luutansa. Luuta oli vanha ja vähän vekkuli. Se osasi lentää aivan itsekseen kun se halusi. Ja joskus, kun Tilda ei katsonut, se teki juuri niin.
Eräänä iltana Tilda ripusti pyykkiä kuivumaan. Hänellä oli sukkia, sininen hame ja pieni keltainen pipo. Hän nojasi luudan seinää vasten ja alkoi hyräillä. Tuuli oli pehmeää. Aurinko laskeutui hitaasti kylän puiden taakse.
Silloin tapahtui jotakin hassua. Luuta alkoi täristä vähän. Sitten se nousi seinästä ja leijui ilmassa. Se kääntyi ympäri, ihan kuin se katsoisi Tildaa. Ja sitten se lensi pois aidan yli, suoraan kohti kylää.
'Voi, luutani!' sanoi Tilda ja hymähti. Hän pani liilan hattunsa päähän ja lähti kävelemään. Luuta oli joskus vekkuli, mutta ei koskaan ilkeä. Tilda käveli pienen tien vartta pitkin, puutarhansa ohi ja kylään. Lyhdyt syttyivät juuri palamaan.
Ensimmäisenä hän tuli leipomolle. Leipuri seisoi ovella ja pyyhki käsiään esiliinaansa. 'Tilda!' hän huusi iloisesti. 'Tiedätkö mitä? Sinun luutasi kävi täällä! Se lakaisi kaikki syksyn lehdet portailtani. Sitten se lensi pois. Sehän oli oikein kohtelias!'
Tilda hymyili ja kiitti leipuria. 'Onpa kiltti luuta,' hän sanoi. Leipuri ojensi hänelle pienen korvapuustin, ihan vastapaistetun ja lämpimän. Tilda työnsi sen taskuunsa ja jatkoi matkaa. Kanelin tuoksu seurasi häntä koko kujan läpi, pehmeänä ja makeana.
Pian hän tuli koululle. Se oli illaksi suljettu, mutta portaat kiilsivät. Opettaja Mira seisoi siellä ja kasteli kukkaa. 'Tilda, kuvittele!' hän sanoi. 'Sinun luutasi kävi täällä. Se lakaisi kaikki minun portaani. Taisi haluta auttaa.'
'Kiitos paljon,' sanoi Tilda ja kumarsi vähän liila hattu kädessä. Hän katsoi portaita. Ne olivat todella puhtaat. Ei yhtään lehteä. Hän hymyili ja ajatteli: 'Luuta on kai päättänyt siivota koko kylän tänä iltana.'
Tilda jatkoi matkaansa. Hän tuli majatalolle. Sisällä oli lämmintä ja valoisaa. Ikkunalaudalla istui iso kissa ja peseskeli tassuaan. Majatalon isäntä kurkisti ulos. 'Tilda, luutasi kävi täällä kutittamassa kissaani! Se aivasti kolmesti ja kierähti selälleen!'
Jatka tarinaa Fabeligossa, ääneen luettuna ja kuvitettuna
Kuuntele sovelluksessa