Apina ja krokotiili

Suuren meren rannalla kasvoi ruusuomenapuu. Puussa oli hedelmiä ympäri vuoden. Korkealla oksien välissä asui apina. Hänen nimensä oli Punanaama. Punanaama söi makeita ruusuomenia joka päivä. Hän oli iloinen ja tyytyväinen siellä ylhäällä. Hän katseli sinistä merta. Hän kuunteli aaltoja, jotka loiskuivat rantaan.

Eräänä aamuna eläin ryömi rannalle. Se oli iso ja vihreä ja sillä oli pitkä häntä. Se oli krokotiili. Hänen nimensä oli Ruma-Kuono. Ruma-Kuono kävi makaamaan pehmeään hiekkaan. Hän lepäsi puun varjossa. Punanaama katseli alas oksalta. Hän huusi ystävällisesti: 'Hyvää päivää, herra krokotiili! Haluatko maistaa ruusuomeniani?'

Punanaama poimi makeita hedelmiä ja heitti niitä alas. Krokotiili söi ja oli ihan onnellinen. 'Nämä maistuvat hunajalta!' sanoi Ruma-Kuono. 'Kiitos, kiltti apina.' He juttelivat pitkään varjossa. He nauroivat ja kertoivat tarinoita. Aurinko laski meren taakse. Pian krokotiili tuli takaisin joka päivä. Heistä tuli aivan parhaat ystävät.

Eräänä iltana Ruma-Kuono vei muutaman ruusuomenan kotiin. Hänen vaimonsa maistoi hedelmää. Hänen silmänsä laajenivat. 'Mistä olet saanut nämä? Maistuvat taivaallisilta!' Krokotiili hymyili ylpeänä. 'Ystäväni apina antaa ne minulle. Hän asuu puussa rannalla.' Vaimo pureskeli hitaasti makeaa hedelmää. Hänen päässään alkoi kasvaa ilkeä ajatus.

Vaimo katsoi miestään kiiltävin silmin. 'Jos hedelmä on noin makea, apinan sydämen täytyy olla vielä makeampi. Tuo minulle hänen sydämensä. Haluan syödä sen.' Ruma-Kuono perääntyi. 'Mutta hän on ystäväni! En voi koskaan tehdä niin.' Vaimo rypisti otsaansa ja kääntyi pois. 'Sitten en syö mitään', hän sanoi. 'Sitten näännytän itseni.'

Krokotiili ei saanut unta sinä yönä. Hän rakasti vaimoaan. Hän rakasti myös ystäväänsä. Sydäntä kivisti koko matkan rannalle asti. Punanaama istui korkealla puussa. 'Mikä on hätänä, rakas ystävä? Näytät niin surulliselta.' Ruma-Kuono katsoi alas hiekkaan. Hän ei voinut kertoa totuutta. Sen sijaan hän keksi tarinan.

'Vaimoni haluaa kutsua sinut päivälliselle', sanoi krokotiili. 'Hän on laittanut hienoja ruokia. Hän on ripustanut kukkia oveen. Tuletko meille kotiin?' Punanaama hymyili iloisena. 'Kuinka kilttiä! Mutta minä asun puussa, ja te asutte meressä. Minä en osaa uida.' Ruma-Kuono vastasi nopeasti: 'Istu selkääni. Kannan sinut turvallisesti aaltojen yli.'

Punanaama hyppäsi alas puusta. Hän kapusi krokotiilin leveälle selälle. Krokotiili lähti loiskuen siniseen mereen. Aallot nousivat korkeammiksi ja korkeammiksi. Apina piti tiukasti kiinni. 'Ui varovasti, rakas ystävä!' hän huusi. 'Minä kastun aivan läpimäräksi täällä.' Aurinko kimalteli vedellä. Ranta jäi kauas, kauas taakse.