Prinsessa herneellä

Olipa kerran prinssi. Hän asui pienessä linnassa meren rannalla. Prinssi halusi kovasti mennä naimisiin. Mutta hän halusi vain oikean prinsessan. Ei minkä tahansa prinsessan. Oikean, aidon prinsessan. Kukaan muu ei kelvannut. Niinpä hän pakkasi pienen laukkunsa. Hän asetti kruunun päähänsä. Ja hän lähti maailmalle etsimään.

Prinssi matkusti vuorten ja laaksojen yli. Hän matkusti merten ja suurten metsien yli. Hän tapasi matkallaan monta prinsessaa. Yksi prinsessa nauroi aivan liian kovaa. Yksi prinsessa ei tiennyt, miksi kukkaa kutsutaan. Yksi prinsessa ei osannut sanoa hyvää huomenta. Aina oli jotain, joka ei ollut kohdallaan. Ei koskaan aivan niin kuin pitäisi. Lopulta prinssi palasi kotiin. Hän oli väsynyt ja vähän surullinen.

Linnassa asuivat prinssin äiti ja isä. Siellä olivat vanha kuningas ja vanha kuningatar. He näkivät, että prinssi oli surullinen. 'Ei hätää, pieni ystävä', sanoi kuningatar. 'Kyllä me löydämme sinulle oikean prinsessan.' Kuningatar oli hyvin viisas. Hän tiesi, miten aidot asiat löydetään. Mutta hän ei sanonut sanaakaan suunnitelmastaan. Hän vain hymyili itsekseen.

Eräänä iltana nousi kauhea myrsky. Taivas muuttui mustaksi kuin yö. Ukkonen jyrisi. Salama valaisi koko taivaan. Sade kaatui virtoina. Tuuli ulvoi linnan tornien ympärillä. Linnan sisällä takka paloi lämpimänä. Kuningatar kuunteli sateen ropinaa ikkunoita vasten. Silloin hän kuuli myös jotain muuta. Kop, kop, kop. Joku koputti linnan suurta porttia.

Vanha kuningas otti lyhtynsä. Hän meni itse alas portille. Hän avasi suuren raskaan oven. Tuuli repi hänen takkiaan. Ja siellä sateessa seisoi tyttö. Hän oli aivan yksin. Hän oli märkä kiireestä kantapäähän. Vesi valui hänen hiuksistaan. Vesi valui hänen mekostaan. Se valui hänen kenkiinsä etupuolelta. Ja valui ulos taas kantapäistä.

Tyttö hymyili silti keskellä sadetta. Hänellä oli pieni tippuva kruunu päässään. 'Hyvää iltaa, hyvä kuningas', hän sanoi. 'Olen oikea prinsessa. Saanko tulla hetkeksi sisälle?' Vanha kuningas hämmästyi. Oikea prinsessa? Tässä rapakossa? Hän kutsui tytön kuitenkin sisälle. 'Tule, tule, pieni ystävä, sinähän palelet.' Kuningatar katsoi tyttöä. Ja hän hymyili pientä salaista hymyään.

Kuningatar ei sanonut sanaakaan. Hän vain nyökkäsi ystävällisesti prinsessalle. Sitten hän hiipi makuukamariin. 'Nyt katsotaan', hän ajatteli itsekseen. Hän otti pois kaiken sängystä. Hän otti pois lakanan, peiton ja tyynyn. Kaikki katosi. Sängyn pohja oli tyhjä ja paljas. Sitten hän meni keittiöön. Hän haki yhden asian pienestä kulhosta. Sellaisen pikkuruisen asian. Se oli vihreä herne.