Poika ja norsu

Kaukana, maassa jossa vuoret olivat vihreitä kuin sammal ja joet hitaita kuin unet, eräs poika nimeltä Niran heräsi ennen kuin aurinko oli noussut. Se oli aivan erityinen aamu. Tänään hän tapaisi ensimmäistä kertaa oman norsunsa. Hänen isoäitinsä seisoi jo tulisijan ääressä ja muotoili pieniä palloja lämpimästä tahmeasta riisistä banaaninlehtiin. 'Sinun täytyy syödä kunnolla', isoäiti sanoi pehmeästi ja laittoi kaksi riisipalloa ja palan mangoa hänen koriinsa. 'Ja sinun täytyy kuunnella tarkkaan. Norsu opettaa sinulle enemmän kuin luulet.' Niran hymyili kohteliaasti, mutta salaa hän ajatteli: tänään minä opetan häntä.

Kun aurinko kiipesi vuorten yli, Niran asteli kosteaa hiekkapolkua alas norsuleirille. Khun Anan, vanha mahout joka olisi hänen opettajansa, odotti suuren bambuportin luona. Portin takana, aukealla täynnä aurinkoa ja perhosia, seisoi nuori norsu. Hän ei ollut suuri kuin aikuiset norsut. Hän oli suunnilleen yhtä korkea kuin lato-oven yläreuna, ja hänellä oli suuret pehmeät korvat ja kärsä joka liikkui uteliaasti puolelta toiselle. 'Tämä on Bua', Khun Anan sanoi rauhallisesti. 'Hänen nimensä tarkoittaa lotuskukkaa. Hän on kaksivuotias. Hän on sinun, ja sinä olet hänen, ja tästä päivästä alkaen te opitte tuntemaan toisenne.'

Khun Anan istuutui kannolle ja pyyhki otsaansa kankaalla. 'Tänään sinulla on tehtävä', hän sanoi. 'Sinun täytyy opettaa Bualle ne neljä sanaa, joita jokainen mahout käyttää. Pai tarkoittaa mene. Yut tarkoittaa seis. Long tarkoittaa käy makuulle. Ja dee, se on tärkein, se tarkoittaa hyvin, se tarkoittaa kiitos, se tarkoittaa minä näen sinut.' Niran nyökkäsi innokkaasti. Neljä sanaa. Hän osasi ne jo ulkoa. 'Haluatko aloittaa nyt?' Khun Anan kysyi. Niran suoristi selkänsä, asteli Buan luo ja veti syvään henkeä. Hän halusi näyttää opettajalle olevansa valmis. Hän halusi näyttää Bualle olevansa hänen mahoutinsa. Hän ei ajatellut lainkaan kuuntelemista. Hän ajatteli vain puhumista.

'Pai!' Niran huusi voimakkaimmalla äänellään. 'Pai, Bua! Mene!' Bua ei liikahtanut. Hän jäi seisomaan samalle paikalle ja katsoi häntä kahdella suurella, lempeällä silmällä. Hänen korvansa lepattivat kerran, pehmeästi kuin kankaat tuulessa. Niran tunsi, kuinka kuumotus nousi hänen poskilleen. Hän huusi uudelleen, vieläkin kovempaa: 'PAI!' Pieni lintu lensi pelästyneenä ulos mangopuusta. Bua räpäytti silmiään rauhallisesti. Hän ei ottanut ainoatakaan askelta. Niran puristi kätensä nyrkkiin. Tämänhän piti olla helppoa. Hänellä oli neljä sanaa, Buan piti oppia neljä sanaa, ja päivä oli pitkä. Miksei se toiminut? Takanaan hän kuuli Khun Ananin rykäisevän, ystävällisesti mutta jämäkästi.