Lapanen

Eräänä kylmänä talvi-iltana pieni Saga käveli hiljaisen koivumetsän halki. Lumi narskui pehmeästi hänen saappaidensa alla, ja taivas oli syvänsininen. Huomaamattaan hän pudotti toisen lämpimistä punaisista lapasistaan lumeen. Saga vaelsi eteenpäin hyräillen itsekseen, ja lapanen jäi makaamaan kuin pieni punainen piste puiden väliin.

Pian pieni hiiri tuli sipsuttaen lumen halki. 'Voi, pehmeä punainen lapanen!' se kuiskasi ja ryömi sisään lämmittämään kylmiä tassujaan. Kohta pieni sammakko hyppäsi paikalle ja kurkisti sisään. 'Saanko minäkin tulla sisään?' se kysyi ystävällisesti. 'Tule vain, täällä on tilaa,' sanoi hiiri, ja sammakko ryömi lämpimään lapaseen.

Sitten pieni jänis tuli loikkien koivujen välistä. 'Saanko minäkin tulla sisään?' se kysyi hiljaa. 'Tule vain, täällä on tilaa,' kuiskasivat hiiri ja sammakko. Pian pieni ketunpoikanen hiipi paikalle väsyneenä ja unisena. 'Saanko minäkin tulla sisään?' se kysyi pehmeästi. 'Tule vain, täällä on tilaa,' sanoivat toiset, ja lapanen tuli ihanan täyteen lämpimiä, unisia eläimiä.