Miksi karhulla on töpöhäntä

Olipa kerran kylmä, kylmä talvi. Lumi oli pehmeä ja valkoinen koko metsässä. Puilla oli valkoiset myssyt oksilla. Järvi oli kirkkaan sinisen jään peitossa. Oli niin hiljaista. Aivan hiljaista. Vain tuuli kuiski männyissä. Vissss. Vissss. Ja iso ruskea karhu käveli hitaasti puiden välissä. Tomp. Tomp. Tomp. Hänen turkkinsa oli lämmin ja paksu. Ja hänen takanaan heilui pitkä, takkuinen häntä. Suih. Suih.

Karhun nimi oli Mörri. Hän oli iso ja vahva. Hän oli kiltti ja vähän hidas. Mörri tykkäsi hunajasta. Mörri tykkäsi marjoista. Ja juuri nyt Mörri tykkäsi kävellä kauniissa lumessa. Hän pysähtyi ja nuuhki ilmaa. Niff. Niff. Mikä se oli, minkä hän haistoi? Pieni tuoksu mäntyjen välissä. Se haisi kalalta. Tuoreelta, kimaltavalta kalalta. Mörrin maha kurni. Krrrr. 'Kenellä on kalaa täällä metsässä?' Mörri ihmetteli. Ja hän alkoi kävellä tuoksua kohti. Tomp. Tomp. Tomp.

Mäntyjen välissä käveli joku. Pieni. Nopea. Pitkä punainen häntä heilui sivulla. Se oli kettu. Hänen nimensä oli Mikko. Mikolla oli ohuet jalat. Mikolla oli suipot korvat. Mikolla oli viisaat silmät, jotka tuikkivat. Ja Mikolla oli iso, viekas hymy. Suussaan hän kantoi nuoraa. Ja nuorassa roikkui kaloja. Yksi kala. Kaksi kalaa. Kolme kalaa. Monta, monta kalaa! Ne kimalsivat kuin hopea auringossa. Varastettuja kaloja! Hän oli ottanut ne joltakulta. Mutta sen tiesi vain Mikko itse.

Mörri ja Mikko kohtasivat polulla. Mörrin silmät pyöristyivät. 'Oho!' hän sanoi. 'Kylläpä on hienoja kaloja! Mistä sait ne, pikku kettu?' Mikko hymyili kaikkein isoimman hymynsä. Hän nosti hännän pystyyn. 'Voi, herra Mörri,' hän sanoi suloisella äänellä. 'Olen ollut kalastamassa. Pyydystin ne itse. Koko aamun.' Mikko sanoi sen kuin se olisi ollut helpointa maailmassa. Mörrin maha kurni taas. Krrrr. Hän katsoi kaloja. Hän nuoli huuliaan. 'Kalastaa,' Mörri kuiskasi. 'Sitähän minäkin haluan tehdä.'

Mikko kettu mietti ja mietti. Ja sitten hänelle tuli idea. Oikein viekas idea. 'Sehän on tosi helppoa, herra Mörri,' hän sanoi. 'Te varmasti opitte sen.' Mikko osoitti järvelle päin. Kirkas sininen jää loisti auringossa. 'Mene jäälle,' Mikko sanoi. 'Etsi paikka, jossa jää on vahvaa. Ja tee siihen pieni reikä.' 'Reikä?' Mörri sanoi. 'Niin, reikä,' Mikko sanoi. 'Pieni pyöreä reikä, noin tämän kokoinen.' Mikko piirsi reiän lumeen tassullaan. Mörri nyökkäsi hitaasti. 'Reikä,' Mörri sanoi. 'Mitä sitten?'